On onni omistaa tytär. Tyttärellä on samanlaisia naisellisia ajatuksia. On hömpötyksiä. On mielialojen vaihtuvuutta. On kiukkua, iloa, surua, riemua.
Ei, tytär ei voi olla ystäväni, ainakaan pelkästään, sillä kasvavan häntä. Ohjaan. Ja esimerkilläni näytän. Mutta älä rakas tyttöni ihan kaikkea oppia ota minulta, tiedät, mitä tarkoitan ;)
Opit kai ajallaan sydämelläsi erottamaan oikean ja väärän. Minä autan. Jos osaan aina itsekään.
Tyttöni mun on useimmiten iloinen. Nauruista helähtelevin on mun tytölläni. Kauneimmat ja nauravimmat silmät on mun tytölläni. Minun mielestä. Hän osaa ilahduttaa tarinoillaan, tyttöni saa mut nauramaan. Mutta mikä ihaninta, hän on oppinut hoivaamaan ja huolehtimaan, ottamaan vastuuta myös lähimmistään, tuntemaan empatiaa. <3
En koskaan voisi satuttaa tyttöäni. En sanoilla, en käsillä. Miksi satuttaisin..Ohjaan kyllä, hermostun ja joskus melko kovalla äänellä vihaisesti neuvon, mutta en satuta!! Haluan, että lapseni kasvaa turvallisessa ympäristössä, sallivassa, kannustavassa kodissa. Haluan lapseni tuntevan olonsa turvalliseksi, aina! Sinä osaat ja pystyt. Kokeile! Annan vastuuta..
Jos joku sinua satuttaa, ole vahva. Älä lannistu. Älä kadehdi. Ole oma itsesi ja ole aina rohkea! Tyttöni mun <3
~ Äiti ~
